Leiv

Leiv

Dalen Alfhild oli koko seudun kaunein tytt. Hnen kasvonsa olivat niin hyvn ja lempen nkiset, suu oli verev ja hymyilless vhn avonainen, silmt niin kirkkaat ja uskolliset, kuin kaksi Jumalan enkeli. Hn oli myskin rikas ja hyv syntyper, joten kaikki hnest puhuivat hyv. "Sen ei tarvitse katua kauppojansa, joka saa Alfhildin omakseen", tuumivat vanhat. Samaa nuoretkin ajattelivat, ja niit oli useampiakin, joitten sydmen rauhan hn oli rystnyt. Mutta Haugstad'in Bjrn Jonson luuloitteli tavallaan olevansa oikeutettu tyttn enemmn kuin muut. Hn oli jo hnt rakastanut kauan, jo silloin kuin he papin edess olivat ja sitte myhemminkin kun he olivat olleet yhdess hvieraina, vaikka kumminkaan he eivt silloin olleet kiintempi liittoja solminneet. Mutta Bjrn ei voinut luottaa hneen, vaikka mielelln olisi tahtonutkin. Vaikka se oli ihan oikein, tuli hn kumminkin hyvin luulevaiseksi ja surumieliseksi, huomatessaan Alfhildin katsovan muiden plle yht lempesti kuin hneenkin. Hnell on hyvin hyv sydn, ajatteli Bjrn Jonson itsekseen. Muuten oli niit hyvin vhn, jotka uskalsivat hnt lhestykn. Kukaan ei voinut sanoa varmuudella, kest hn oikein piti, eik taas kukaan mielelln olisi kieltv vastausta huolinut. Ei nkynyt Bjrn Haugsiad'illakaan useampien muiden mielest olevan isoja toiveita. Paremmin luulivat sen onnistuvan Knut senilta. Hn oli pitjn kunnalliskokouksen puheenjohtajan poika, jolla on iso talo odotettavissa ja joka muutoinkin oli kaunis poika. Mutta ei tmkn ollut varma voitostaan. Kaikki pitjn pojat olivat hyvin eptoivoissaan siit lhtien, kuin Olavi Storedal oli kosimishommissa. Tm oli naapuripitjst ja muutoin rikas, nuori ja ryhdiks mies, joka onnistui kaikessa mit hn vaan toimiskelikin; niin, tm kvi hyvin usein Dalessa. Alfhildikin nytti hyvin hnest pitvn. Mutta kosiessaan sai hn kumminkin kieltvn vastauksen. Alfhildin is, Halvar, kummasteli tt. "Pitneehn sinunkin ottaa joku", sanoi hn, "ja tuskinpahan tmminen onkaan huomenna otettavissa." "Jos ei muuta, kyllphn semmoisia aina saa silloin kuin haluaakin", arveli thn Alfhild. Tst lhtein pojat vielkin kauemmaksi hnest siirtyivt. Tuumivat, ett parempi on odottaa ja katsella asiain menoa. Ei kukaan tiennyt mihin jn oli latunsa suunnannut, Alfhild oli viel niin nuori ja ainahan nuoret tytt ovat niin omituisia. Ja siten aika kului siksi, kunnes Alfhild oli jo kahdenkymmenen vuotias. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 62759
Author: Garborg, Arne
Release Date: Jul 26, 2020
Format: eBook
Language: Finnish

Contributors

Translator: Toivonen, Olavi