Sipolan Aapon kosioretki

Sipolan Aapon kosioretki

Olipa lauantai-ilta loppupuolilla elokuuta. Loppuneet ovat viikon kiireiset leikkuutyt; vasta kylpemst tullut vki hmrss tuvassa istuksii ja somastipa hohtaa kaikkien pll puhtaat, valkoiset paidat. Etuakkunain ress miehet ptns sukivat, mik luukammalla, mik liinaharjalla, mutta karsinassa istuu naisvki ja hiuksiansa palmikoille laittelee. Jutellaan siin ja tarinoidaan eik ennen heret kuin hyryv perunapata on liedelt pydlle siirtynyt, Paikallensa sitten kukin pytn ehtii eik kotvalle muuta kuulu kuin piimn srpimist ja tuoppien kolahtelemista pydn honkaiseen pintaan. Vaan vhitellenp kuorikoko kunkin edess suurenemistaan suurenee ja padan mustanpaistava pohja kskee symmiehi herkemn. Kohta nouseekin vki pydst ravittuna, ja pianpa kumpuaa miesten piipuista sinertelev savu kohden tuvan nokisia orsia. Uudistuu skehinen puhekin ja hilpesti hyppelee aatokset sukkelain sanojen selss, kun mieli on rauhainen ja tyyni ja lepopiv vartoo. Muut ovatkin jo aikoja ness olleet, mutta talon ainoa poika ja sen nykyinen isnt, tuo harvapuheinen Aapo, se ei suutaan avaa. Ei se nyt muiden puheista huolivan eik sekaudu niihin; istuu vaan neti pydn pss, piippunyk hampaissa, sein vasten nojaten. Luulisipa miehen melkein nukkuvan siin, ell'ei rtisev koppa ja pllyvt savupilvet ilmoittaisi hnen henkens tyst. Eip kuitenkaan kukaan pid lukua hnen nettmyydestn, sill tuommoinenhan on mies ollut jo melkein siit piten, kun isvainaja isnnyytens hnelle heitti ja itse muutti tuvan turvetalon alle asumaan. Suruko lienee isn kuolemasta ja huolenpito isosta talosta miehen entist miettelijmmksi tehnyt vai lieneek muitakin huolia ollut? Eip silt ett Aapo ennenkn olisi ketn puheellaan pulahan pannut, pienuudesta piten oli hn ollut harvapuheinen ja aatoksiaan muille uskomatoin mies ja siksip hnest pitjn mielipide useinkin arveli, ett "jos hn ei juuri tuhmimpiakaan ollut, niin eip jrin terv-pinenkn". Vaan olipa niitkin, jotka sen kohdan aivan toisella lailla selittivt. Satuitpas vaan jotain semmoista arvelemaan hnen vanhalle idilleen taikka tmn monille kylisille kahvitovereille, joiden parissa Aapo aina nytti parahiten viihtyvn, veisaten ja heille kirjasta lukien sill Aapolla oli lapsuudesta piten ollut hyvt lahjat lukuun ja veisuusen niin kyllp toista kuulit! Nm arvokkaat emnnt ne sanoivat, ett "Aapo on aina ollut vakava mies, joka ei tyhji hommaile ja puhu, eik ole vanhemmillekaan ihmisille ylpe, niinkuin kaikki muut nykyajan nuoret." ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 34054
Author: Jussi
Release Date: Oct 10, 2010
Format: eBook
Language: Finnish