Tyttö Helgolannista

Tyttö Helgolannista

Aika, jolloin tm kertomus saapi alkunsa, on Huhtikuu vuonna 1820, ja ensiminen paikka, johon se viepi nuoret lukijansa, on Saksanmeri eli Pohjanmeri, jonka ala tytt noin kymmenentuhatta neli-peninkulmaa maanpallomme pinnasta. Yh kovemmaksi lounastuuli oli peittnyt thn asti kirkkaan taivaan tummilla pilvill ja ilman rantaan jttnyt vaan kapean kaistaleen, josta maillensa menev aurinko lhetti viimeiset steens rettmn vedenpinnan yli. Valkeat vaahtopiset aallot vyryivt eteen pin pitkiss ja syviss vaoissa; ne nyttivt mielivn toisiansa tavoitella ja taistella keskenns, jolloin heist kuului jymisevi, pauhaavia ni. Laskeuva aurinko oli koko seudun yli levittnyt loihtuvalonsa, jonka ihanuus kolkon maiseman rinnalla nytti viel jalommalta. Helgolannin saaren punertavat kallioseint kohosivat selvsti nkyviin tummaa taivasta kohden ja olivat mieluisana lepopaikkana rettmll merell toivotonna harhailevalle silmlle. Saaren lukuisain kattojen yli kohoavan kirkontornin kellot lhettivt jhyvisens eroavalle pivn thdelle raikkaalla, kauas kaikuvalla soitolla. Oli ehtoorukouksen hetki. Saaren matalammasta osasta kulki leve tie yls kunnaan kukkulalle. Se oli tynn ihmisi, jotka viress liikkeess vaelsivat yls ja alas. Merelt katsoen he nyttivt mustalta muurahaisparvelta, joka kulkee edes takaisin puuhaellen pesns rakentamista. Ankkurissa olevat laivat satamassa mahtoivat, ainakin suuremmaksi osaksi, olla syyn thn vireyteen; sill rannalle rakennetut mkit olivat enimmltn kyhin kalastajain asuntoja, joita tllainen ven liike tuskin lienee tarkoittanut. Korkeimmalla kukkulalla liehui mahdottoman suuri lippu, jossa oli saaren nykyisten omistajain, Englantilaisten, vrit. Lhell oleva kanuuna, jonka miehistll aina oli palavat sytyttimet, pakoitti kaikki sivuitse purjehtivat laivat osoittamaan kirjavalle kankaalle sille tulevaa kunnioitusta. Tm lippu muistutti Saksalaisia laivureita maavouti Gesslerin riman phn pystytetyst hatusta, jolle nyryytettyjen kerran tytyi paljastaa pns. Kuuliaisempina kun Tell mukauntuivat he tytymykseen, ja kun kanuuna pamahtaen lausui "hattu pois pst", levittivt he lippunsa, eivtk olleet tykkinskn laukaisematta, jos heill vaan sattui niit olemaan, johon Englantilaiset samalla tavalla vastasivat "kiitoksia paljon." Kuinka monta tuhatta centneri ruutia ja kuinka monta tuhatta taaleria lieneekn vuosittain tmn kohteliaisuuden vuoksi merell ja satamoissa turhaan pamahutettu ilmaan? Moni vanha saituri lienee joutunut kiusaukseen ruveta tst ilmeisest tuhlauksesta nurisemaan; mutta merenkulkija, joka pit tmn tavan kiitettvn, jopa jalonakin, on hnelle parempaa opettava. Tosiaankin, kun merenkulkija, joka kenties moneen viikkoon ei ole nhnyt muuta kuin vett ja taivasta, vihdoin huomaa laivan taikka toivotun sataman tulevan nkyviin ja kun silloin tulen leimaus vilkkuu hnt vastaan, kepe savukiehkura tupruelee ilmaan, ja tykin jyrin pyrii aaltojen yli, niin tmp hnest tuntuu ikn kuin vuorelaisten tervehdys: "onnea matkalle!" niinkuin ystvn "terve tultuasi", niinkuin viheri kosteikko rettmss aavikossa, ja ilolla hn vastaa tervehdykseen, kulunkeja laskematta. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 26689
Author: Nieritz, Gustav
Release Date: Sep 22, 2008
Format: eBook
Language: Finnish