Kesäyön unelma

Kesäyön unelma

THESEUS, Ateenan herttua. EGEUS, Hermian is. LYSANDER, | Hermian rakastajia. DEMETRIUS, | PHILOSTRATE, huvien jrjestj Theseon hovissa. PKK, salvumies. PUUTIAINEN, puusepp. PULMA, kankuri. HUILU, palkeenparsija. KIRSO, kattilanpaikkuri. HOTKA, rtli. HIPPOLYTA, amatsonien kuningatar. HERMIA, Lysanderiin rakastunut. HELENA, Demetrioon rakastunut. OBERON, keijukaisten kuningas. TITANIA, keijukaisten kuningatar. PUCK, ers tonttu. HERNEKUKKA,| SEITTI, | Keijukaisia. KOI, | SINAPINSIEMEN, | Ateena. Huone Theseon hovilinnassa. (Theseus, Hippolyta, Phllostrate ja seuralaisia tulee.) THESEUS. Hippolyta, jo rientin lhestyypi Hiltamme; viel' uuteen kuuhun nelj Ilopiv on; mut voi, kuin vitkaan kuluu Tuo vanha kuu! Se halujani ehk Kuin leski emintim, joka sypi Ikns poikapuolen perinnit. HIPPOLYTA. Yn helmaan vaipuu vleen nelj piv, Unihin vleen kuluu nelj yt, Ja silloin kuu, kuin sken viritetty Hopeakaan, taivahalta katsoo Hriemujamme. THESEUS. Mene, Philostrate, Ateenan nuoret huvituksiin kutsu! Hert vilpas, virkku ilon henki, Pois hautajaisiin kske mielen synkkyys: Se kalvas vieras loistoomme ei sovi. Hippolyta, sua miekallani kosin Ja vkivallalla sun lempes voitin; Nyt, toista virtt laulain, hmme vietn Kemuilla, juhlilla ja nytelmill! (Egeus, Hermia, Lysander ja Demetrius tulevat.) EGEUS. Elkn Theseus, suuri ruhtinaamme! THESEUS. Suur' kiitos, hyv Egeus! Mit' uutta? EGEUS. Vihoissani ma tulen valittamaan Omasta tyttrestin, Hermiasta. Demetrius, esiin! Armollinen herttua, T mult' on luvan saanut naida hnet. Lysander, esiin! Mutta, jalo herttua, Tuo hurmannut on tyttreni mielen. Runoja hlle kannoit sa, Lysander, Ja lemmenlahjoj' immen kanssa vaihdoit. Kuunvaloss' ikkunansa alla lauloit Valenin valeleminen sveleit. Sukelsit kuvas hnen kuvastiinsa Hiuskutrilla, koruilla, sormuksilla, Kukilla, maiskeilla ja muulla romulla, Joll' iso vaikutus on nuoreen tyttn. Juonillas tyttreni tunnon kiedoit Ja lapsen kuuliaisuuden nin knsit Tylyksi ykspisyydeks. Jalo herttua, Nyt jos hn tss teidn edessnne Demetriot' ei suostu ottamaan, Vetoan vanhaan oikeuteen ja tahdon Hnest mrt kuin omastani: Niin, joko ottamaan tn ylimyksen Tai kuolemaan. Se tss kohden ompi Lain selv snt. THESEUS. Mit sanot, Hermia? Tee tyt neuvottua, kaunis lapsi. Sun tulee iss pit jumalanas, Jok' ihanuutes loi; niin, hnen suhteen Sin' olet vahakuva vaan, jonk' ompi Hn leimannut; ja hnen vallassaan on Se sst tai se kuvattomaks tehd. Demetrius on siev ylimys. HERMIA. Niin mys Lysander. THESEUS. Itsessns kyll. Mut nyt kun hn ei ole iss mieleen, Sun tulee toista pit sievempn. HERMIA. Oi, isllni jos mun silmn' oisi! THESEUS. Sun silms tulee noutaa hnen mieltn. HERMIA. Rukoilen: suokaa mulle anteeks, herttua. En tied, mik voima rohkeeks sai mun; En myskn, loukkaako se kainouttani, Jos tss seurass' aatostani puollan; Mut, armollinen herra, pyydn tiet, Mik' ankarin mua kohtaa rangaistus, Demetrioon jos suostuvani kielln. THESEUS. Sun kuolla tytyy taikka ijksesi Pois kielt seurustelu miesten kanssa. Siis, kaunis Hermia, sydntsi kuule, Nuoruuttas muista, tutki tarkoin vertas, Ja sano, iss valinnan jos hylkt, Sa nunnanpuvussako kest voit, Pimin luostarihin suljettuna, Ja hedelmttmn iks el, Ylistin raukein virsin kylm kuuta. Kolmasti autuas ken nin vertaan hiltii, Pyhiss kyden ikns' impen! Mut maallisesti toki onnekkaampi On hajuvedeks liuotettu ruusu Kuin se, mik' impi-orallansa kuihtuu Ja pyhss' erakkuudess' el, kuolee. HERMIA. Niin tahdon min el ja niin kuolla, Ennen kuin neitseellisen oikeuteni Sen valtaan heitn, jonka kylm iest Sydmmeni ei valtiaakseen mynn. THESEUS. Ajatusaikaa ota ensi ehtaan, Ja sin pivn, jok' ikiliittoon Mun yhdistpi armahani kanssa, Sa silloin ole joko valmis kuoloon Tuost' ylpeydestsi iss kohtaan, Tai miehekse8S Demetrius ottamaan, Tai iki-neitsyyteen ja -erakkuuteen Dianan alttarilla vannoudu. DEMETRIUS. Oi, mynny, armas. S, Lysander, heit Mun oikeuteni hyvks heikot vaatees. LYSANDER. Demetrius, sinuahan is lempii: Nai sin hnet; jt Hermia mulle. EGEUS. Niin oikein, herjaaja! Ma hnt lemmin, Ja mik' on mun, sen lempen' antaa hlle, Ja mun on tytt, ja Demetriolle Kaikk' oikeuteni hneen luovutan. LYSANDER. Min', armollinen herra, yht jalo Lien synnylt koin hnkin, yht rikas, Ja rikkaampikin, mit lempeen tulee, Niin onnen suosituinen kaikin puolin Kuin Demetrius, milt'en suositumpi; Ja, mik enemp' on kuin kaikki kerskat: Ihana Hermia mua rakastaa. Miks en siis oikeuttani puolustaisi? Tuo mies sen hnen pns kautta vannon Nedarin tyttreen Helenaan liehi Ja tytn lemmen sai; nyt sulo impi Ihaillen, jumaloiden houreksii vaan Tuot' uskotonta, petollista miest. THESEUS. Tuon olen kuullut, mynnn sen, ja aioin Demetriota siit puhutella; Mut ylellisten toimieni thden Sen aivan unhotin. Demetrius, tule, Ja tulkaa, Egeus, mua seuratkaa; Mull' yksityist' on haastamista teille. Ja sin, kaunis Hermia laita ett Sovitat haavees iss tahdon mukaan: Ateenan laki muuten tuomitsee Sit' emme milln keinoin saata muuttaa Sun kuolemaan tai iki-erakkuuteen. Hippolyta! mun armahani, tule! Demetrius ja Egeus, seuratkaa! Mull' ompi teille hiukan toimitusta Hjuhlaa varten sek kerrottavaa Jotakin, joka teit varsin koskee. EGEUS. Olemme iloll' alttiit palvelukseen. (Theseus, Hippolyta, Egeus, Demetrius ja seuralaiset.) LYSANDER. Armaani, miksi on niin kalvaat poskes? Kuin kuihtuvat niin pian niiden kukat? HERMIA. Satehen puutteest' ehk, vaikka kyllin Vois silmieni vaanit niit kastaa. LYSANDER. Voi! Mikli ma olen lukenut Tai kuullut kertomuksista, ei koskaan Tyyn' ole uskollisen lemmen virta, Net, milloin ovat eri sukuper HERMIA. Voi tuskaa! Jalo halpaan kytketnk? LYSANDER. Tai muuten paripuolet ijn suhteen HERMIA. Voi surmaa! Ikkulullenko nuori? LYSANDER. Tai mr heimon valinta HERMIA. Voi, kammo! Vieraanko silmill' armas valitaan? LYSANDER. Tai vaikka onkin soputunteisuutta, Niin hykk sota, kuolema tai tauti, Ja onni on kuin tuokioinen ni, Kuin varjo vaihtuva, kuin uni lyhyt, Nopea niinkuin mustass' yss leimaus, Mi vilaukselta nytt maan ja taivaan, Mut ennenkuin sanoa ehdit: kah! Sen hulmaisee jo pimeyden kuilu; Nin pian tll kirkkaus himmentyy. HERMIA. Jos puhtaan lemmen osa ain' on tuskat, Niin salliman se kai on mryst. Siis kestin krsikmme koetukset, Kosk' yht omaa lemmellen on tuska, Kuin itkut, unet, houreet, huokaukset Tuon haaveraukan ovat seuralaiset. LYSANDER. Kehoitus oiva! Kuules, Hermia! Ttini, leskivaimo, jolla suuret On perimykset eik yhtn lasta, Ateenast' asuu kuuden virstan pss. Omana poikanansa hn mua pit. Siell', armas Hermia, sun avioitsen; Ateenan julmat lait ei siell meit Voi saavuttaa. Siis, jos sa mua lemmit, Niin huomen-illall' iss luota hiivi, Ja metsss, mi tst' on virstan pss (Miss' ensin sinut nin Helenan kanssa Aamulla varhain Vappujuhlana), Sua siell odotan. HERMIA. Lysander armas! Cupidon parhaan jousen kautta vannon, Lujimman kultakrki-vasamansa, Venuksen viatonten kyyhkyjen Ja kaikkein lemmen sulosidetten, Rovion kautta, johon Dido nousi, Kun viekas trojalainen pakoon sousi, Kautt' ilmi-valain, joita rikkoi mies Useempia, kuin nainen virkkaa ties: Paikalla, jonka neuvoit mulle, armaan', Ma huomenna sua vastass' olen varmaan. LYSANDER. Sanaasi luotan. Helena, kah, tulee. (Helena tulee.) HERMIA. Helena kaunis, terve! Minne matka? HELENA. Sanoitko: kaunis? Tuota l jatka! Sun kauneuttas Demetrius lempii vainen, Oi, sin onnellinen kaunokainen! On silms hlle johtothten, Ja ihanampi huultes hymin Kuin leivon laulu, joka kevin soipi, Kun tuomi tuoksuu, vilja vihannoipi. Jos niinkuin tauti tarttuis somuuskin, Het', immyt kaunis, syliis syksisin, Silmiini silmis loiston tartuttaisin, Kieleeni kieles sulosoinnun saisin! Jos mun ois maailma, sen soisin sulle, Kun silyisi Demetrius vain mulle. Oi, neuvo, miten sin katsahdat Ja mill hnt puolees taivutat! HERMIA. Kun muikistelen, ihastuu vaan hn. HELENA. Jos niin hn ihastuis mun hymystn'! HERMIA. Kiroan hnt, lemmell hn kostaa. HELENA. Rukoillen lempens jos voisin nostaa! HERMIA. Jos kuinka hnt vihaan, hn mua ihaa. HELENA. Jos kuinka hnt lemmin, hn mua vihaa. HERMIA. Mun vikani ei ole hupsuus tuo. HELENA. Kauneutes vaan; se vika mulle suo! HERMIA. Tyyn' ollos! Hnt' en en hiri, en; Pois Lysanderin kanssa pakenen. Ennenkuin Lysanderin nhd sain, Ateena oli ilotarhanain. Oi, mik sulous lie kullassani, Kun hornaks nin se muuttaa taivahani! LYSANDER. Helena, kuullos hankkehemme vaan: Kun huomen-illall' aalto kalvossaan Kuvastaa Phoiboon kasvot hopeiset Ja helohelmin kiilt kukkaset (Sopiva lempivisten pakohetki), Pois silloin Ateenast' on meill retki. HERMIA. Ja metsss, miss' usein ruusustossa Levten vaiheteltiin muistatko sa? Sydmen sulot salaisuudetkin, Ma siell kohtaan nyt Lysanderin. Ja sitten Ateenasta pois, ja niin Vieraisiin maihin, uusiin ystviin. Hyvsti j! Rukoile puolestamme! Demetriusta sulle toivotamme. Lysander, pid sanas! Silm saa Ens' yhn lemmen nlk sairastaa. LYSANDER. Sen, armas, teen. (Hermia poistuu.) Hyvsti, Helena! Lumeilla lumoojasi valloita! (Menee.) HELENA. Voi, kuinka oikukas on onnen tie! Mua kaunihimpi Hermia ei lie; Mut Demetrion mielen ken sen tiesi, Ei ne hn min nkee joka miesi. Hn pettyy, Hermiata liehakoiden, Samaten min, hnt jumaloiden. Mik' arvotonta, turhaa, halpaa on, Voi rakkaus eloon nostaa, arvohon. Ei silmilln se ne, vaan tunnollaan, Sokoksi senvuoks Lempi kuvataan. Ja lyn rahtuistakin on se vailla, Hapuilee umpimhkn sokon lailla: Ja senvuoks lapseks sanovatkin sen, Kosk' ainiaan se joutuu petteesen. Kuin hurja poika pilanpiten vannoo, Niin Lempikn ei vr valaa kammoo. Demetrius, kunnes mieltyi Hermiaan, Rakeina mulle tynsi valojaan, Mut Hermian kun lmppiiriin tuli, Niin valat haihtuivat ja rakeet suli. Pakoa Hermian en hlt salaa; Ja huomenna hn metsn heti halaa Tapaamaan hnt. Tst hyvisest Saan kiitokset ma, joist' ei kiitt kest. Mut kyllin vaivan palkkaa siin' on mullen, Kun katsella saan hnt mennen tullen. (Poistuu.) ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 44831
Author: Shakespeare, William
Release Date: Feb 5, 2014
Format: eBook
Language: Finnish

Contributors

Translator: Cajander, Paavo Emil, 1846-1913