Kertovaisia runoelmia: Alkuperäisiä

Kertovaisia runoelmia: Alkuperäisiä

Kaks' oli pyh' miest, Kaksi kansan ruhtinasta, Ristinvelje jaloa, Yksi kasvoi Kaalimaassa, Varttui maalla vierahalla, Toinen Ruotsissa yleni; Pian kasvoi pienelliset, Yksivuotiset yleni. Joka kasvoi Kaalimaassa, Se kasvoi kananmunilla, Joka Ruotsissa yleni, Se Ruotsin sianlihoilla. Lapsi maalta vierahalta, Maalimaassa kasvatettu, Se oli herra Heinrikki, Vaan se Ruotsissa ylennyt Oli Eirikki ritari, Ruotsin kuulusa kuningas. Sanoi herra Heinrikki Eirikille veljellens: "Lhtekmme Suomenmaalle, Menkmme Hmehenmaalle, Maille ristimttmille, Paikoille papittomille, Siell' on lapset ristimtt, Kansa kaikki kastamatta; Tehkmme kiviset kirkot, Kappelit rakentakamme, Papin saarnoja sanella, Kansan kaiken kuultavaksi!" Siit Eirikki ritari Itse lausui, noin saneli Heinrikille veljellens: "Veikkoseni, vaimon poika, Ent jos tapettanehen, Sin siell surmatahan, Maan kuningas kaaetahan; Paljo on sinne mennehi, Enempi evnnehi, Ei paljon palannehia." Sanoi herra Heinrikki: "Lhen toki, en totelle; Jos min tapettanehen, Toinen jnevi jlelle." Siit herra Heinrikki Sanoin lausui, suin puheli: "Pilttiseni, pienoiseni, Vantti vaaksan korkuhuinen, Laita korja kohallensa, Perllens pieni korja, Ota ohrilta oronen, Maatajouhi valtahilta, Pane varsa valjahihin, Suvikunta suitsi suuhun, Lhimaille mennkseni, Maille ristimttmille." Siit piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Ottavi koasta korjan, Kohallensa korjan laitti, Saatti lastat sarjallensa, Aisat tammiset asetti. Otti ohrilta orosen, I'uilta isolihaisen, Pani lnget mursunluiset, Valjahat majavanluiset, Harmin kaulahan asetti; Pani luokan kynnppisen Harjalle hyvn hevosen, Ohjat suoniset ojensi. Sitten herra Heinrikki Niin kohta ajohon lksi, Virman peuroja viritti Jlissns juoksemahan, Latoi lauman laulajia Pns pll lentmhn, Jnn valkoisen hypitti Eessns vilettmhn, Teiri kultainen kukersi Karhun rautaisen kiassa. Ajella karuttelevi Kaksi piv' kevist, Kaksi yt jrjestns; Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: "Jo minun tulevi nlk, Kun ei sy eik juoa Eik purtua piet." Sanoi herra Heinrikki: "Jo pian talo tulevi; Lallola on lahen takana, Hyv neuvo niemen pss, Siin symme, siin juomme, Siin purtua pimme." Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: "Ent on jrvi jtmtt, Sulana joki kovera." Siihen herra Heinrikki Itse vastaten sanovi; "Kierrethn Kiulon jrvi, Ympri joki kovera." Lhettihin Lallolahan, Kierrettihin Kiulon jrvi, Ympri joki kovera. Sitten tultua talohon, Nlissns niemen phn, Kerttu kelvoton emnt, Paha vaimo pannahinen, Suitsi suuta kunnotonta, Keitti kielt kelvotonta, Einett aneleville; Ei saa einett tuliat Eik heini hevonen. Sitten herra Heinrikki Sanoin lausui, suin puheli: "Pilttiseni, pienoiseni, Vantti vaaksan korkuhuinen, Ota leip uunin plt, Heit penningit sijahan, Ota kellarist' olutta, Heit penningit sijahan, Ota heini hevosen, Pane penningit sijahan, Katso kauroja lisksi, Heit penningit sijahan!" Sitten piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Otti kyrsn uunin plt, Vieritti rahan sijalle, Otti olutta kellarista, Vieritti rahan sijalle, Heint heinhuonehesta, Vieritti rahan sijalle, Kaurat kaurahinkalosta, Vieritti rahan sijalle. Kerttu kelvoton emnt, Salasyj sappehinen, Sep kirkui kiukahalta, Parkui patsahan nenst: "Jahka Lalli saa kotihin, Se sun luusi luistelevi Ja psi pristelevi, Suonesi sirottelevi." Sitten herra Heinrikki Lksi Lallolan talosta, Lapset lauleli jlest, Lapset laiskat Lallolassa: "Jo kvi meill ihmisi, Joivat tynnyrist' oluen, Kakun sivt kammarista, Laoit heini laosta, Heini hevosen sy, Kannoit kauroja lisksi." Lalli kun tuli kotia, Tuo Lallin paha emnt, Vanha naara, vaimo valski, Kantoi kielt kelvotonta, Valehteli vanha naara: "Jo kvi tss ihmisi, Tss' on syty, tss juotu, Tss purtua pietty: Ruoka-ruotsi, sym-saksa, Kiertolaiset kelvottomat, Joivat oluen kellarista, Vett viskasit sijahan, Kakun sivt kammarissa, Kiven vierrytit sijahan, Veivt heini laosta, Heitit hieta'a sijahan, Kauroja hevosen sy, Saivat santa'a sijahan." Lausui paimen patsahalta: "Jo vainen valehtelitkin; Ele vainen usko'kana Vaimon valskin lausehia!" Lalli mies pahantapainen Ei tuosta totella ollut; Sivui Lalli laapurinsa, Piru pitkn keihhns, Lykksi lylyn lumelle Suin on voisen vuolakkehen, Syksi kalhun kaljamalle Kuin on talvisen jniksen, Sitten hiihti hirmuisesti, Lyly vieri vinkesti, Tuli suitsi suksen tiest, Savu sauvan somman tiest. Sanoi piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen: "Jo kuuluu kumu takana, Ajanko tt hevoista?" Sanoi herra Heinrikki: "Jos kumu takana kuului, Ele aja tt hevoista, Karkottele konkaria!" "Ent jos tavoitetahan Tahikka tapetahanki; Lalli hiihten tulevi, Pitk keihs kainalossa." Siit herra Heinrikki Kun tunsi tuhon tulevan, Htpivn plle saavan, Sanan lausui, noin puheli: "Pilttiseni, pienoiseni, Ky sin kivien taaksi, Kuuntele kiven takana; Kuin ei kilpe kivess, Niin s mene tammen taaksi, Katsele takana tammen, Kuin mua tavotetahan. Taikka tapetahanki! Jos min tapettanehen Ja sin jlille jnet, Niin poimi lumesta luuni, Aseta orin rekehen, Orin Suomehen vet', Vaan jos uupuvi oronen, Sitten hrk pantakohon; Kussa hrk tauvonnevi, Siihen kirkko tehtkhn, Kappeli rakettakohon!" Lalli hiihti, Hiien ruoka, Tavotti takaa-ajetun, Tappoi herra Heinrikin, Surmasi jalosukuisen, Jok' oli tnne joutununna Suomen kansan kastajaksi. Sitten piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Luut korjasi lumesta, Poimi kaikki kaunihisti, Verkaskkihin veteli, Sitoi silkkinauhasilla, Asetti orin rekehen. Kun sitten oronen uupui, Niin antoi hrn vet', Kussa hrk seisoutui, Nousiaiset heitti maahan, Heitti kankahan nenhn, Johon herra Heinrikki Ensimminen hauattihin, Kivikirkko rakettihin Herran Heinrikin nimehen. Vaan ei piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Lytnyt lumen sislt Pyhn miehen peukaloa, Sormea ison isnnn Kultasormuksen keralla, Ennen kuin kessynn, Kun oli kevt ihana Jt jo jrvist sulannut, Sekin sitten lyettihin Pienen jnpalasen plt Kultasormuksen keralla. Sit kuuli tuuitteli, Vieno aaltonen ajeli, Ihmisille nhtvksi, Tunnusmerkiksi jaloksi, Jott' ei sallinut Jumala Eik suonut suuri Luoja, Ve'en alle vaipumahan, Hukkahan tuleumahan, Sormea ison isnnn, Pyhn miehen peukaloa. Lalli, se pahin pakana, Julmin juutasten seassa, Pahan tyns tytetty, Pyhn miehen mestattua, Surmattua suuren miehen, Pispan, herra Heinrikin, Otti korkean kyprn Pyhn miehen pispan pst, Pani phns omahan, Kallohonsa kauheahan, Palasi pahalta tylt, Hiihti kilttin kotihin. Lausui paimen patsahalta: "Mist' on Lalli lakin saanut, Mies hijy hyvn hytyrn, Pispan hiipan, hirtehinen?" Lalli se murehetonna Pst lakkia tavotti, Hivukset himahtelivat Lakkihin imentynein, Lksi kallosta kamara, Luikas luiska irrallensa, Kvi kallo kaljamaksi, P pahan nahattomaksi. Niin tmn pahan pakanan, Pispa raukan raatelejan, Tuli kosto korkealta, Makso mailman valtialta; Sen teki totinen Luoja Ja sallei jalo Jumala. Nyt se pispa taivahassa, Herran enkelein elossa, Voiton virtt veisailevi, Lalli paikassa pahassa, Sakean savun seassa, Helvetiss hiihtelevi. Siell pirut pistelevt Helvetiss helteisess Sieluparkoja pahasti. Varjele vaka Jumala, Est Luoja armollinen, Meit sinne saapumasta; Saata taivahan salihin, Ijankaikkiseen ilohon! ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 36070
Author: Various
Release Date: May 9, 2011
Format: eBook
Language: Finnish