Jean-Christophe IV

Jean-Christophe IV - Kapinoitsija

Jean-Christophen tarinan uuden sarjan ovella, sarjan, jossa tavattavat tuimanlaiset arvostelut saattavat useinkin loukata kaikkiin puoluekuntiin kuuluvia lukijoita, pyydn omia ja Jean-Christophen ystvi huomaamaan, etteivt koskaan ksit tuomioitamme lopullisina. Yksikn ajatuksistamme ei ole muuta kuin tuokio elmmme. Mit varten elisimme, ellemme korjataksemme vikojamme, voittaaksemme itsessmme ennakkoluuloja ja laajentaaksemme piv pivlt ajatuksiamme ja sydntmme? Malttia hieman! Odottakaa luottamuksella, jos erehdymme. Tiedmme, ett olemme erehtyvisi. Kun huomaamme vikamme, tuomitsemme ne ankarammin kuin te. Joka hetki koetamme saavuttaa yhti hiukan lis totuutta. Kun on psty matkan phn, arvostellaan, miten ponnistuksemme onnistui. Niinkuin vanha sananparsi sanoo, "loppu elm kiitt, ilta aamua." Vapaa! Hn tunsi olevansa vapaa! Vapaa muista ja omasta itsestn! Intohimojen verkko, joka oli hnt kytkenyt kokonaisen vuoden, oli yhtkki murtunut. Mill tavoin? Hn ei sit laisinkaan tiennyt. Silmukat olivat antaneet myten, kun hnen olemuksensa ryntsi. Se oli tuollaista kasvuajan murroskautta, jolloin voimakkaat luonteet repivt vkivaltaisesti rikki menneen vuoden kuolleen kotelon, entisen, nyt heit tukehuttavan sielunsa. Christophe hengitti tysin keuhkoin, ksittmtt, mit oikein oli tapahtunut. Jtvn kylm pohjatuuli vinkui kaupungin suuren portin holvissa, kun hn palasi maalta saattamasta Gottfriedi. Ihmiset painoivat pns kumaraan rajuilmaa vastaan. Tyhn menevt tytt ponnistivat vimmatusti pin tuulta, joka kiskoi heidn hameitaan; he pyshtyivt hengstyksissn hetkeksi, punoittavin poskin ja nenin, kiukustunein naamoin; nytti aivan silt kuin heit olisi itkettnyt. Christophe nauroi riemusta. Hn ei vlittnyt vhkn myrskyst. Hn ajatteli toista sisist myrsky, josta hn viimeinkin oli pssyt. Hn katseli talvista taivasta, lumen verhoamaa kaupunkia, eteenpin vaivalla ponnistelevia ihmisi; hn katseli ymprilleen, katseli omaan itseens: mikn ei sitonut hnt en mihinkn. Hn oli yksin! Yksin! Miten onnellista olla yksin, olla omaa itsen! Miten onnellista tuntea psseens kahleista, muistojen kidutuksesta, rakastettujen tai vihattujen kasvojen nkemisen harha-aistimuksista! Onnellista saada viimeinkin el, ja olla nyt, ei elmn raatelema uhri, vaan sen herra! ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 58847
Author: Rolland, Romain
Release Date: Feb 9, 2019
Format: eBook
Language: Finnish