Näin puhui Zarathustra: Kirja kaikille eikä kenellekään

Näin puhui Zarathustra: Kirja kaikille eikä kenellekään

Kun Zarathustra oli kolmikymmenvuotias, jtti hn kotiseutunsa ja kotiseutunsa jrven ja lksi vuorille. Tll hn nautti hengestn ja yksinisyydestn eik vsynyt kymmeneen vuoteen siihen. Mutta viimein hnen sydmens muuttui, ja ern aamuna hn nousi aamuruskon aikaan, astui auringon eteen ja puhui sille nin: Kun Zarathustra oli kuullut nm sanat, tervehti hn pyh miest ja sanoi: "Mit olisi minulla, teille annettavaa! Mutta pstk minut pian tlt, etten ottaisi mitn teilt pois!" Ja sitten he erosivat toisistaan, vanhus ja mies, nauraen kuin kaksi poikaa. Ja thn loppui Zarathustran ensiminen puhe, jota myskin "esipuheeksi" kutsutaan: sill tss kohden keskeytti hnet vkijoukon kirkuminen ja kiihko. "Anna meille tm viimeinen ihminen, oi Zarathustra, niin huusivat he tee meidt niksi viimeisiksi ihmisiksi. Niin me lahjoitamme sinulle yli-ihmisen!" Ja kaikki kansa riemuitsi ja maiskutti kieltn. Mutta Zarathustra kvi surulliseksi ja sanoi sydmelleen: Mutta silloin tapahtui jotakin, joka teki jokaisen suun mykksi ja jokaisen silmn jykksi. Sillvlin oli nimittin nuorallatanssija alkanut tyns: hn oli astunut ulos pienest ovestaan ja kulki yli nuoran, joka oli pingoitettu kahden tornin vliin siten, ett se riippui yli turun ja kansan. Juuri kun hn oli ennttnyt puolitiehen, aukeni pieni ovi uudelleen, ja kirjava veitikka, joka oli silmnkntjn nkinen, juoksi ulos ja seurasi nopein askelin ensimist. "Eteenpin, rampa, huusi hn hirvittvll nell, eteenpin laiskuri, salakaupustelija, kalpeanaama! Muutoin kutittelen sinua kantapillni! Mit tekemist sinulla on tll tornien vliss? Tornissa on sinun paikkasi, telkien taa tulisi sinut sulkea; itsesi paremmalta suljet sin tien!" Ja sana sanalta hn lheni yh enemmn hnt: mutta kun hn oli ainoastaan askeleen pss hnest, silloin tapahtui tuo hirvittv, joka teki jokaisen suun mykksi ja jokaisen silmn jykksi: hn kirkaisi kuin perkele ja hyppsi sen yli, joka oli hnen tielln. Mutta kun tm nki kilpailijansa nin voittavan, kadotti hn sek tajun ett nuoran; hn viskasi pois tankonsa ja syksyi pikemmin kuin se, iknkuin yhten ryppyn ksi ja jalkoja, alas syvyyteen. Tori ja vkijoukko oli kuin meri myrskyn myllertiss: kaikki pakenivat toisistaan ja toistensa yli, ja eniten siell, mihin ruumis oli putoova alas. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 53397
Author: Nietzsche, Friedrich Wilhelm
Release Date: Oct 29, 2016
Format: eBook
Language: Finnish

Contributors

Translator: Kouta, Aarni, 1884-1924