Pilven hattaroita II

Pilven hattaroita II - Pieniä kyhäelmiä

Siihen aikaan kuin Onni viel savikukkoja isn talon vieress auringon lmpimll paisteli, nki hnen usein titn katsellessa ern omituisuuden, joka hnest ei ny sittemmin koskaan lhteneen. Kerrankin istui hn toimessaan tavallisella typaikallaan, kun hn kki nkyi saaneen uuden tuuman phns. Kiireesti paiskasi hn kaikki savikukot ja kanat yhteen mykkyyn ja lksi nhtvsti jotakin suurta pssns saunaa kohden tepastelemaan. Tll oli hnen savivarastonsa. Yksi nytkys vaan ja ksiss oli aimo pala savea, viel pari semmoisia, niin jo riittikin. Hn otti saven syliins ja tuli takasin typaikalleen. Nyt alkoi trke toimi. Ensin paloiteltiin savi useampiin osiin. Suurin mhkle psi ensin pehmess hiekassa viereksimn. Kun se taiteilijan mielest oli kylliksi tasoittunut, liitettiin se pystyyn pienen puupalikan phn, joka vuorostaan oli maahan pystytetty. Nyt alkoi pienempi savipala hiekkalaudalla pyrii. Jo oli se pst sijalleen tuon pystyss olevan alle puupalikan viereen, kun pojalle mit lie uutta mieleen juolahtanut. Hn jtti heti tyns keskeiseksi, rienten sisn. Myllerittyn hetken omassa tavara-arkussaan, tuli sielt paperien, puupalasien ja kaikenlaisen muun romun alta nkyviin kolmijalkainen hevonen, mutta sit ei hn ollut etsinyt, se psi siis lattialle odottamaan; nyt tuli esiin kuvanpuolikas, josta p oli pois revisty, mutta ei sekn kelvannut; mutta jopa lytyi etsittvkin. Luonnonkirja. Hn avasi sen auki, mutta eteen sattui ihan tahraantumaton sivu, se ei siis kuulunut hnen tuttaviinsa, muuten mit latinaa lie ollutkin. Kun huoneessa olikin niin pime, ei hn ruvennutkaan tss teosta tutkimaan, vaan ptti vied kirjan mukanaan ulos. Hn nousi jo seisoalleen, mutta hoksasi silloin ett lattiallahan se hevonen seisoi. Sen piti ensin arkkuun pst. Hn kyyristyi takaisin, otti hevosen kteens, mutta ei pannutkaan sit arkkuun, vaan alkoi slill katsella sen taittunutta jalkaa. Ja hersip sama ajatus taasen. Ehkp tuo oli viel parannettavissa? Pian oli hn typaikallaan. Puikko keskelle, savea sen ymprille, vhn maalia sen plle ja jalkahan oli siten tehty; nin tuumaili poika. Siis toimeen. Puikko oli helposti lydetty, savea oli ksill tarpeeksi, siis jalka oli valmis. Mutta maalia? No sithn lytyi arkussa viime joulusta asti. Taasen oli poika arkkunsa ress. Siin hetken hutiloituaan, lysi hn mamman antaman maali-arkun, aikoi jo lhte, mutta nytp huomasi hn pttmn kuvan. Sopiva tilaisuus tydent nyt tuo! tuli poika silmnrpyksess ajatelleeksi, ja kauan ei kestnyt, ennenkuin hn istui pydn ress sovittelemassa kuvanpuolikasta valkealle paperille, niin ett pn kohdalle ji puhdas paikka. Siihen tahtoi hn itse pn piirustaa. Mutta siihen olisi taas ollut liimaa tarvis ja sitp ei pojalla ollutkaan. Tytyi siis lhte mammalta pyytmn. Kykkiin siis! Mutta mammapa ei kuullut edes hnen kysymystnkn, vaan kski hnt yrttitarhasta porkkanoita ottamaan. Miks muu auttoi kuin jtt kesken trke toimi ja totella ksky. Pyrys vaan ja hn oli ikkunasta yrttitarhaan hypnnyt. Pian oltiin pivllisell. Kun Onni oli pivllisen synyt ja sitten puutarhaan lhtenyt, huomasi hn pikkusisarensa olevan hommassa hnen typaikallaan. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 17925
Author: Kurikka, Matti
Release Date: Mar 5, 2006
Format: eBook
Language: Finnish