Sysmäläinen: Kyläinen tarina

Sysmäläinen: Kyläinen tarina

Venjn kirkonkellot soivat helesti [kylss oli sek venlinen ett luterilainen kirkko]; niiden svelet kaikuivat yh kauemmaksi keskipivn valaisemaan seutuun; ihmiset palasivat tystn kotiin pivlliselle. Nuori, solakka mies oli tullut kaupungilta pin tiet myten. Hn oli kaupunkilaisen tavalla puettu ja kdessn oli hnell mustankirjava pahkakeppi, johon monta nime oli piirretty. Nhdessn kirkonkyln levenevn edessn seisattui hn, kuunteli kellon soitantoa ja katsoi ymprilleen niihin kukoistaviin tuomistoihin, jotka olivat kyln kummallakin puolen. Hn tervehti kansaa, joka tuli hnelle vastaan vainiolta, erinomaisella ystvyydell, aivan niinkuin olisi heidt tuntenut. Ihmiset kiittivt iloisesti ja katsahtivat kaikki viel kerran taakseen hnen jlkeens, arvellen, ett se on varmaan joku kyllinen, joka kaukaisilta matkoilta kotiin palajaa; hn oli muka heit niin tarkkaan silmillyt, eivtk hnt kuitenkaan tunteneet. Kun kellon viimeiset svelet olivat vaienneet, kun pellolla kaikki oli nett, ei yhtn ihmist en nkyviss ja ainoastaan leivot riemuilivat korkealla ilmassa, silloin vieras istuihe tienvarrelle, katseli viel kauan kyln pin, otti viimein muistikirjan esille ja taaskin katsahdellen ymprilleen kirjoitti siihen: "Kreikan ja Rooman kansat! Kyll korkealle kajahtelivat voittoriemunne ja raikahtelivat sotatorvenne, mutta kristinusko yksin kaivoi malmin syvlt maan povesta ja kohotti sen korkealle ilmaan heilumaan ja kaikuansa kauas levittmn, hartautta, iloa ja surua herttmn. Kyll ihanasti lienevt kanteleet ja rummut Jerusalemin temppeliss soineet; mutta nyt ei ole en vaan yksi temppeli maan pll, tuhansittain on kristinusko niit pystyttnyt kaikkialle Minusta oli taannoin, niinkuin kellot olisivat kaiullaan ilmoittaneet minun tuloni uuteen mrpaikkaani, niinkuin Jumalan ni olisi minulle huutanut: terve tultuasi! Kyll ihmetellen loitte katseenne taaksenne, te hyvt ihmiset, ettek tietneet, mik meidn keskininen vlimme tulee olemaan. Oi, voisinko saada niden ihmisten sielut kokonaan valtaani, niin tahtoisin pst heidt sitkest taikauskostaan ja antaa heidn maistaa hengen puhtaita iloja. Mutta tuolla he kyd kntivt, ja samoin kuin elin, joka kulkee heidn edellns, eivt halua muuta mitn kuin ravintoa ruumiillensa Tm siis on se paikka, jossa uusi elm minulle alkaa: nm notkot ja peltomaat, mill ajatuksillahan min niit viel kerran silmilen! Ah, maa on kaikkialla ihana ja iloa tuottava, miss kukkasia on. Ja vaikk'eivt ihmiset minua ymmrtisi, ymmrrt sin minut kumminkin, sin ijnkaikkinen Luoja, ja hymyilet minulle lempesti kun kuuntelen hiljaisia ilmaisemias Tuolla seisovat puut soreasti kukkien, ja kylst kuulen lasten iloa, lasten, joiden sydmiin minun tulee heitt sivistyksen valon steit" ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 19047
Author: Auerbach, Berthold
Release Date: Aug 14, 2006
Format: eBook
Language: Finnish

Contributors

Translator: Genetz, Arvid, 1848-1915