"Vaikka kokee, eipä hylkää herra"

"Vaikka kokee, eipä hylkää herra" - Tosikuvaus erään kansanlapsen elämäntaistelusta

Erss paikassa Hmeen koillisimmassa kulmassa on kaikinpuolisesta edistymisen innostaan, elmn siveydestn ja tapain yksinkertaisuudestaan tunnettu vhinen V:n seurakunta. Jokseenkin sen keskipaikoilla on suuren kylkunnan syrjss kauniilla ylngll lhell maantiet punaiseksi maalattu talo. Se on syntymtaloni, jonka omistajina vanhempani silloin olivat. Olen heidn lapsistaan jrjestyksess toinen, mutta kun vanhin veljeni oli vuoden vanhana kuollut, olen eloon jneist lapsista vanhin. Olen syntynyt helmikuun 14 p:n 1856. Minua nuorempia lapsia oli kaksi. Syntymtalossani emme kauan asuneet. Vaikk'ei mitn pakkoa olisi ollut, myi isni vastoin itini tahtoa talonsa ja erotti kaupassa itsellens samalla maalla olevan torpan. Hiukan viel muistan sen kun muutimme mainittuun torppaan asumaan. Se tapahtui minun ollessani kolmannella ikvuodellani. Uuteen paikkaan muuttaessa olivat vanhempani viel hyviss varoissa, vaan kun paikka oli melkein asumaton ja viljelemtn, niin kartanon rakentaminen ja typaikan kuntoon saaminen nielivt pian kaikki entiset varat. Kun sen lisksi tuli useita katovuosia, niin ett kylvt tuskin siementns antoivat takaisin, seurasi pian sangen suuri kyhyys. Petjnkuorta piti syd ympri vuodet; tuskin puoleksikaan riitti niihin oikeata viljaa sekoittaa. Puute oli joka-aikaisina vieraina ja elmn kovuus leppymtnn vihollisena. Sen ohessa lisntyi mys velkoja yht mittaa, vaikka suuri joukko vaatteita y.m. vaihdettiin symiseen. Vihdoin karkasivat velkojat isni kimppuun ja saivat sen aikaan, ett pakkohuutokaupalla myytiin kaikki omaisuutemme ja karjamme yhten pivn. Silloin olin noin 6-vuotias. Sangen surkea oli kohtalomme, kun kaikinpuolinen tyhjyys tuli elmiseemme. itini itki yht mittaa viikkokauden eik ottanut kuullakseen minknlaisia lohdutuksia, ei isnkn, joka tmn onnettomuuden kohdatessa jo useita vuosia oli kokenut elmt Jumalassa. Hn oli yksi sen seudun n.s. hernneist. idillni oli mys samanlaisia kokemuksia, vaikka vhemmss mrss. Heidn jumalisuudenharrastustensa ynn meill pidettyin "uskovaisten" kokousten johdosta olin minkin jo varsin nuorena ruvennut samaa asiata ajattelemaan. Vaan edell kerrotun tapauksen vaikutuksesta ryhdyin vasta tositoimella tyhn. Ensin ilmoitin asian nelivuotiaalle veljelleni. Hn suostui mielelln ehdotukseeni ett rupeaisimme harjoittamaan jumalisuutta sek koettaisimme tulla hyviksi ihmisiksi, niin ett Jumala ottaisi meidt taivaasen, kosk'emme en kyhss kodissamme voisi el. Psy taivaasen oli meidn ksityksemme mukaan aivan helppo. Kun luulimme ett sinne psevt ainoasti ne, jotka niin hyvsti ja nuhteettomasti elvt, ett'eivt tee yhtn synti, ptimme mekin ensin tulla semmoisiksi. Mrsimme sitte kaksi piv taivaasen valmistumisen ajaksi. Jos sill ajalla voisimme el aivan niin hyvsti, ett'ei tulisi yhtn synti tehdyksi, olisimme valmiit ja mahdolliset matkalle taivaasen. Niin ajattelimme. Me keksimme tienkin, mist sinne kuljettaisiin. Koska taivaan keskikohta oli aivan pmme pll ja sen reunat siintivt kaukana metsss nkpiirin rajalla, niin eihn mielestmme muuta tarvinnut, kuin kulkea sinne ja astua reunasta sislle. Siellhn olivat enkelit vastaan ottamassa, koska itimme oli meille useasti sanonut, ett enkelit vievt hyvt ihmiset Abrahamin helmaan taivaassa. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 36920
Author: Wesala, Kaarlo
Release Date: Jul 31, 2011
Format: eBook
Language: Finnish