"Kukka kultain kuusistossa": Komedia yhdessä näytöksessä

"Kukka kultain kuusistossa": Komedia yhdessä näytöksessä

AINA (tulee juosten huoneesta). Nyt kukka kultaisteni luo! (Kumartuu orjantappurapensaan luo). Kas noita! M niss eilen nin vaan silmikoita, Vaan tnn ruusut tss mimmoiset, Niin somat, sorjat ruusut tuorehet! Voi, mink sulon meille kevt suo! Kuin kauniisti se kes terveht, Esikk taivoon ensin silmns luo, Tuo kielo tuoksuvainen, valkop Jo lumipeitteen alta pilkist. No terve tulleet! Tert orvokkien Maanpinnan kaiken sinertpi sitten; Kas, silloin peippo laulaa laaksossansa Ja visertpi virtt rastaan kanssa: Ky laakso laaja pukuun vihantaan Ja keto koht' on kespuvussaan. Ja sitte saapuu tnne satakieli! Voi, Luojain, kuin hn soittaa soreasti! Niin sulosti, jos toiste surkeasti! En tied miksi mulla muuttuu mieli Niin kummalliseksi, kun laulaa hn! Ei ennen ollut siten ensinkn (Seisoo vhisen aikaa ajatuksissaan). Kuin kummallista! Vaan miks uneksin? On piv kirkas, kirkas taivaskin Voi kyyhkyiseni, kyyhkyt valkeat! (Kiiruhtaa kyyhkyslakan luo ja laskee pari kyyhkyst ulos). No niin nyt olettekin vapahat! Nyt Luojan jaloon luontoon, taivoon asti Te kiitktte, kultain kiirusasti! Oi, jospa mulla lentimenne ois Lentisin tst synkist pois! AINA. Ai, Liisa! enp usko ensinkn, Ett' ompi laita niin, kuin lausuu hn; Mutt', Liisa, muistatkos sa sit viel Kun olin kaupungissa vaarin kanssa? Kuin kaunista, kuin kultaist' oli siell! Ja Suomi kuin on sorja luonnoltansa! Tienpuoles' oli koivupuut niin koreat, Ja lehdot somat, niittyset niin soreat! Kaikk' oli niinkuin kukkatuoksu ois Maanpinnan kaiken siell kattanut. Ai! ja kun aurinkoinen laski pois, Maa oli puineen purpuroittunut. Ja kuinka kuohuvainen koski soi! Nin siell sinertvn jrven pinnan Ja kaupungissa suuren, kauniin linnan! Kuin kultaista, et uskoa sa voi! Ma sinne siivin lent tahtoisin! ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 27841
Author: Rahkonen, Aleksanteri
Release Date: Jan 19, 2009
Format: eBook
Language: Finnish