Leipä ja laulu: Kokoelma kertomuksia ja taruja

Leipä ja laulu: Kokoelma kertomuksia ja taruja

Oli hele heinkuun piv, sellainen sinisen hopeainen poutapiv, jolloin pskyset tirskuen ja siperrellen lentelevt korkealla ilmassa, kun vesi on maitotyyni ja hyttyset suurissa parvissa suurien puiden vihress hmrss hymisevt hlaulujaan. Kylss oli kuin kuollutta, ei savu kiertnyt tiilipiipuista eik lasten naurua kuulunut kujalta. Joella mutavedess molskien, rapaa heitten ja luikaten se pieni kansa kaaresti ja muu vki oli ulkotiss heinnkorjuulla viherin vipevill niituilla. Varis purjehti raukeasti vaakkuen yli metssaaren, maantielt ei kuulunut krrien trin, metsnranta oli helteinen ja kullankeltainen pihka venyi oksalta oksalle alas ja tippui kuusen juurella kuhisevaan viholaispesn. Ne ahkerat, ruskeat korrenvetjt kokoontuivat sen pihkapisareen ymprille, tarttuivat perpuolestaan siihen, pyllistelivt ja pyristelivt ihan ihmeekseen. Ihan siin lhell metsn siimeksess maantien notkossa puolilahon, harmaan virstantolpan alla ojanreunalla istui Vehns-Ville, se sama Vehns-Ville, joka talvisin kvi hakkuutiss mutta nin suvista aikaa mustalaisen tavoin kulki joutokengiss ja kaupusteli kylill vehnsin. Hn oli pieni ja pullea mies, hnen pienet taliset porsaansilmns tarkistelivat tiukasti ymprilleen ja niiss oli saituuden ilke ilme. Hn ojensi molemmat jalkansa suoriksi, pyyhki takinhialla hien otsaltaan ja uihki rasvaisessa lmmssn. Huhuu, miten se ilma painosti ja paahtoi sinne varjopaikkaankin! Hn katseli pilvetnt taivasta hehkevien kuusenoksien ohitse, katseli pitkin saapasvarsiaan ja heitti niist sivukatseen vehnisvasuunsa. Suloisesti hiveli hnen sieraimiaan jauhoisten, tuoreiden vehnsten haju ja hn hymhteli itsekseen. Olihan hn taas vetnyt nenst sit kirkonkyln leipurimuoria, sit hsshtnytt Heta-muoria, jonka vanhaan phn eivt konstikkaat numerot oikein osavasti mahtuneet. Hn veti taskustaan kuluneen tupakkimassinsa, jossa hn silytteli kuparirahojaan, hopearahat hn aina solmi kiinten solmuun punaraitaisen nenliinansa kulmaan. Tupakkaa ei hn rasinnut polttaa kuin harvoin, miesten tupakoidessa kiskoi hn salaa keuhkoihinsa muiden pllyttmi ilmahaikuja. Hn alkoi laskea rahojaan. Kili, kali, soivat ne hnen korvissaan ja sydnalansa hytkhti mielihyvst. Karin kankaalla kulkevan karjan kellot toistivat: kili, kali, ja kylst ruokakello sesti: kil, kal, kili, kali. Ja hnen mielestns vlkhti ilmassa valkoisia hopearahoja ja hnest tuntui kuin hmrss metsss hnen takanansa suon ympri olisi rmpinyt iso, rikas jttilinen, joka kaivoi aarteitaan ja hyrili: kil, kal, kili, kali, vaskiraha, kultasali! Hnen porsaansilmns kiilsivt innosta, hn laski ja laski. Eihn siin massissa suuren suuria summia ollut, mutta sen sijaan oli kultaista tavaraa prekoppa tynn ja heintalkoihin, tuonne kyln kulmille hn sen kantaisi ja rahaksi muuttaisi. Menisi se, menisi kaljan hysteeksi suun tytteeksi nuorelle heinvelle, ja valkoiset kolikot kilahtaisivat hnen massinsa mustaan pohjaan. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 63425
Author: Larin-Kyösti, 1873-1948
Release Date: Oct 10, 2020
Format: eBook
Language: Finnish