Perijätär

Perijätär

Maaseutukaupungeissa tapaa usein taloja, joiden nkeminen hertt saman alakuloisen mielialan kuin synkimmt luostarit, autioimmat ahot tai surullisimmat rauniot. Ehk samalla huomaakin noissa taloissa asustavan luostarin hiljaisuuden, aron kuivuuden ja raunioiden kuolemanmuiston, elm ja liike on niiss niin rauhallista, ett muukalainen luulisi niit asumattomiksi, jos hnen silmns eivt sattumalta kohtaisi kalpeita ja kylmi kasvoja, luostarinomaista henkil, joka vieraan askelten houkuttelemana on painanut pns ikkunaruutua vasten. Tm surullinen mieliala lepsi myskin ern saumurilaisen talon yll, joka nhtiin sen vuorisen kadun pss, joka ylkaupungin kautta johti linnaan. Tm katu, nykyn vhn kytetty, paahteinen kesll, kylm talven aikaan ja paikottain hyvin pime, vet puoleensa huomiota pienill piikivill lasketun kivityksens puolesta, joka on helekaikuinen ja aina puhdas ja kuiva. Silmiinpistv on myskin tmn koukertelevan kadun ahtaus ja sen hiljaiset talot, joita ympri vanhan kaupungin vallitus. Nm rakennukset, jotka, vaikkakin puusta tehdyt, ovat jo nhneet kolme vuosisataa vierivn ylitseen, ovat mit erilaatuisimpia ulkoasultaan ja antavat tlle Saumurin osalle aivan erikoisen mielenkiinnon muinaistutkijain ja taiteilijain silmiss. Onkin vaikeata kulkea niden talojen ohi ihastelematta niiden valtavia tammihirsi, joiden pihin on veistetty omituisia aiheita ja jotka mustine korkokuvineen hallitsevat useimpien rakennusten pohjakerroksia. Useissa taloissa ovat pdyt tiilikerroksen peittmt ja huippenevat suippokatoksi, jonka hirret vuosien kuluessa sateen ja pivnpaisteen vaikutuksesta ovat notkistuneet kyriksi. Viel kiintyy katse rapistuneihin ikkunalaitteihin, joissa vaivoin huomaa niiden mustuneet taidokkaat veistokset ja jotka tuntuvat ylen heikoilta kannattamaan niit mullalla tytettyj ruukkuja, joissa jonkun kyhn tylisnaisen neilikat tai ruusut kukkivat. Myskin sattuvat silmn talojen ovet, suunnattoman suurilla metallilevyill koristetut, joihin esi-ismme ovat kirjoittaneet kotoiset hieroglyyfins, joiden merkitys on jlkimaailmalta jnyt salaan. Moni protestantti lienee niihin tunnustanut uskonsa, moni salaseuralainen niihin ktkenyt kirouksensa Henrik IV: vastaan. Moni porvari lienee niihin ikuistanut sukunsa ylhisen alkupern, sen unohdetun loistokauden kunnian. Koko Ranskan historia on noissa salakirjoituksissa. Huojuvan mkkirhjn rinnalla, jonka seinn ksitylinen on kiinnittnyt hylns, ammattinsa merkin, on aatelismiehen asunto, jonka kivisen kaariportin otsikossa viel voi nhd merkkej hnen vaakunastaan, mink vuoden 1789:n jlkeen niden seutujen yli kulkeneet vallankumoukset ovat lyneet sirpaleiksi. Tll kadulla ei pohjakerroksissa ole mitn silmiinpistvi kauppa- eik varastohuoneita, keskiajan tuntijat voivat tll seurata esi-isiemme elmntottumuksia niiden kaikessa yksinkertaisuudessa. Pohjakerrosten matalat kauppasuojat, joissa ei ole suuria ikkunoita eik nytekaappeja, ovat syvi, pimeit ja ilman koristuksia sek ulko- ett sispuolelta. Niiden ovet ovat kaksiosaiset ja korkeilla rautalevyill silatut; ylovi on sisltpin lukittu, mutta alaovi, jossa on tersjnteell varustettu kello, ky lakkaamatta. Ulkoilma ja pivpaiste tulevat sisn thn kosteaan luolaan joko oven ylpuolelta tai sylen korkeudella lattiasta olevasta ikkunasta, mihin ovat kiinnitetyt vankat luukut, jotka avataan aamulla ja suljetaan illalla rautapuomeilla. Samalle seinlle ovat kauppatavarat ripustetut. Mitn ei ole vain silmnkoreudeksi. Kauppatavaran laadusta riippuen on nytteill pari kolme tynnyrillist suolaa tai kalaa, muutamia krj palttinaa, kytt, messinkitouvia, tynnyrin vanteita ja lisksi joitakin vaatekappaleita. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 52955
Author: Balzac, Honoré de
Release Date: Sep 2, 2016
Format: eBook
Language: Finnish