Margery Beade ja Beden armeliaisuus

Margery Beade ja Beden armeliaisuus

I. Beden kartano II. Viimmeinen ilta III. Yksinisi pivi IV. Vanha kartano Beade V. Lht VI. Muukalainen vieraassa paikkakunnassa VII. Kellosepp ja filosofi VIII. Pyhn Paavalin tuomiokirkko IX. Beden testamenttivarasto X. Kor ja Fede XI. Psiis-tysikuu XII. Hn on kuollut ja el jlleen XIII. Iloinen Pitkperjantai XIV. Hyljtty XV. Kuoleman ota XVI. Teepidot holhouskartanossa XVII. Kornelius Bell XVIII. Aika menee vanhaa rataansa XIX. Uusia vastahakoisuuksia XX. Margeryn odottamaton vieras XXI. Pime Marraskuu XXII. Helppohintainen matka joulun aikaan XXIII. Kotona jlleen XXIV. Margery hukassa XXV. "Hnell ei ollut kuhun pns olisi kallistanut." XXVI. Hoitohuoneessa XXVII. Kummallinen muutos XXVIII. Kaksi naimista XXIX. XXX. Nyttnee kenties oudolta ett kerron elmni vaiheita, min, joka en ole mikn mahtava henkil, vaan kyh arentimiehen tytr ja oppimaton vaimo, joka olen tullut tietmn ainoastaan sen: ett kaikki on meille hydyksi, jotka Jumalaa rakastavat, niin kyhi ja oppimattomia kuin he ovatkin. Vanha kartano kotona oli noin kahdeksankolmatta peninkulmaa Lontoosta, lhell Walesin rajaa, jossa raittiisen, suloiseen ilmaan ei sekautunut vhintkn kaupungin savua. Menness lhimmiseen kaupunkiin, joka oli puolen peninkulman pss, sai kulkea viheriisten metsien ja mnnikkjen lpi, ennenkuin nki tai kuuli jotakin kaupungin elmst. Isni, samoinkuin isoisni ja hnen isns olivat kaikki asuneet samassa pieness kartanossa, johon kuului kaksisataa tynnyrin-alaa vhvkist maata, jota paitsi heill oli oikeus pit lampaita yhteismaalla. Tm ulottui kauas yksinisen kukkulan juurelle, joka kohosi suoraan yls tasangolta. Kansa nimitti sit vuoreksi, ja niin jylhn ja yksinisen seisoikin se siell, ett se kenties nytti korkeammalta kuin todenper olikaan. Toisinaan, kuin aamusumu oli laskeutunut kukkulalle ja peitti sen silmiltni, kuvailin mielessni enkelein liitelevn valkean sumuhunnun takana, tai ajattelin Abrahamia, kun hn meni vuorelle uhraamaan poikaansa Jumalalle. Ja kun pilvet rippuivat siell tunti tunnilta paksuina ja mustina, iknkuin itseens kooten kaikki taivaan pimeyden, ajattelin pimeytt joka ympritsi Golgathan vuorta, ett'ei kansa Jerusalemissa voinut nhd taivasta kohti kohoavaa risti. Nin tuli yksininen kukkula, joka toisinaan nytti niin surulliselta sumussa ja iloiselta auringon valossa, parhaimpien ystvieni lukuun. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 33256
Author: Stretton, Hesba
Release Date: Jul 25, 2010
Format: eBook
Language: Finnish