Aksel ja Valpuri: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä

Aksel ja Valpuri: Murhenäytelmä viidessä näytöksessä

HAKON HERDEBRED, Norjan kuningas. REINEN SIGURD, hnen hovipllikkns. AKSEL THORDINPOIKA, hnen heimolaisensa. VALPURI, Akselin morsian. WILHELM, hnen ystvns. ERLAND, arkkipiispa. KNUUTI, mustaveli. Vanha BJRN, Nuori ENDRID. KOLBEIN ja useampia SOTUREITA. Ers VIHOLLISSOTURI seuroineen. GOTTFRID, Wilhelmin asepalvelija. KUNINGATAR THORA rouvineen ja neitoineen. Sotureita. Munkkeja. Tapahtumapaikka: Kristuksenkirkko Nidarosissa. Kummallakin puolella kammiohautoja; keskell laattiaa Harald Gillen hautakivi. Etualalla kaksi jykev pylvst, jotka kupua kannattavat; vasempaan on kolme risti piirretty, oikeassa on merkki AV sinisirkkusilla seppelittyn. Kaukana peralalla palttari. Alttaritaulun pll kultainen arkku, jota piv kuorin monivrisist akkunoista valaisee. Kytvn keskikohdalla kynttilkruunu. AKSEL. Messu On kuorissa jo aljettu, ja kuule, Etinen aamuveisu kuinka soi Ja kaikuu kirkon kaarroksissa. Kovin Tiukasti keltavahakynttilt ne Valostaa vaskikruunustansa. Niinp Suruiseen sydmeenkin toivo tuikkaa. Oi, nky kaunis! Nuori aamukoi Kun hohtaa lpi kaunovrisen Itisen ikkunan. Oi, terve, pivyt! Hertt kaikki lapsuuteni muistot. AKSEL. Viis vuotta sitte, jolloin Jumalaa Rukoilemaan ma tulin templiin sek Hyvstit lemmelleni sanomaan Ja isnmaalle. Kuollut Valpurin Ol' iti sken; Valpur luostariss' ol' Lukua, ompelua oppiakseen. Hn viidentoista vanha oli vaan, Mut, veikkonen, tys sielu enkelin Jo silmn sinitaivahasta hymys. Ol' aamu varhainen kun tnne tulin. Kuningas Eisten oli piv ennen Otettu vangiks, julman surman saanut. Mua kauhu karkotti pois Norjan maasta. Maan miesten kesken raju riita riehui. Mun riehui rinnassani rakkaus. Ma Herraa rukoelin htmn Tuot' tulta, joka, vaikka viatonna, Mut toki rikollisna, leimusi Mun kaunokaista orpanaani kohtaan. Ma rukoilin ja rukoillessan' aukes Tuoll' ovi luostarin, mist' aina messuun Anihartaat nunnat tnne tulevat. Tuloa varhaista ma kummastelin. Mut, ah, niiss' yks ol' ainoinen, jot' ei Viel' oltu joukkoon vihitty ja jonka Suloa huntu slimtt viel Ei peittnynn. Luontevasti musta Pukunsa sorjan vartalonsa verhoi. Hiuspalmikkonsa silkinhienoiset Ain' alas hartioille riippuivat. Hn mua ei nhnyt; polvilleen hn lankes, Ah, thn, itivainaans' haudan reen, Kohotti pyret ks'vartensa ja Ktens kauniit, hartaast' anoen: "O, Herra, rakkauten' sammuta! Tue, iti, tyttresi puhtautta." Nyt unhotin m pyhn Olavin Ja pyht kaikki, itse taivaan, sill Mun Valpurissan' taivas ilmestyi. En lemmestni lausunut viel' ollut. Pariksi meit tosin sanottiin Jo lapsuudessa pilan vuoksi, sill Se sulo impi, Wilho, kallis ol' Jo silloin poikosenkin sydmelle. Ma rakkauden rohkeutta tynn Nyt liekkivn lhestyin, ja vaarat Jo kaikki kadonneiksi nyttivt. Mun jalkoihini lohikrmeen lailla Lamahtui kohtaloni; uljaasti, Kuin pyh Mikael, sen pll seisoin, Ja kohden taivasta kun lentimill Ihailukseni yls kohosivat, M keihn pedon selkn syksin. Nin Luo Valpurin ma astuin. Vasenkten' Ma kiersin siron vartalonsa ympr' Ja oikealla vedin miekkani ja Nimess kaikkein pyhin vannoin: Valpur On Aksel Thordinpojan morsian Jo pll maan, tai tuolla taivaass'. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 19650
Author: Oehlenschläger, Adam
Release Date: Oct 28, 2006
Format: eBook
Language: Finnish

Contributors

Translator: Enlund, J., 1836-1914