Arkielämää: Kertomus

Arkielämää: Kertomus

Nnnyttvsti hellitti aamuaurinko kellokukkien teri Koiviston tien varsilla. Siniset kellotert nyttivt kalpeammilta kuumuudessa. Vaeltavaan kiertolaiseen, jota pappi Nymaniksi sanottiin ja joka rikkinisiss saappaissaan laahusti tiet pitkin, tarttui nnnytys. Hn etsi tien vierest paikan, johon istuutui lepmn. Autio Kangasaho levisi hnen edessn ja laskeutui tasaiseksi ruohikoksi Koppellahden rannalle, joka tyynen ja raskaana kuvasteli rantakoivujansa. Koppelmen tummat metst kohosivat lahden toisella puolen. Ja taampana, jykevll vaaralla heloitti peltojensa keskell Koppelmkelisen punaiseksi maalattu talo. Pappi Nymanin vsynyt katse melkein ilostui. Tuttuapa tm oli taas kaikki. Eik ollut tuo talo kuin hnen kotinsa, hn tunsi ne ihmiset, oli vieras viikon ja lksi taas sielt samoin kuin kymmenist, sadoista muistakin Savon taloista, joissa hn maata kiertessn pivns oli ja yns nukkui. Pappi ponnisti saappaat jaloistaan, kellahti nurmelle pitklleen ja thysteli taivasta. Vaan kovin se huikaisikin. Hn kntyi maahan pin kyynrpilleen ja antoi auringon heloittaa selkns. Nurmikolla kihisi hynteisi. Siin oli jos jonkin nkist. Ja kiire niill oli. Joku satajalkainen tirkisti maareist ja piiloutui taas. Joku kovakuoriainen kapusi korkealle ruohonkorteen, vaan keikahti sielt sellleen maahan. "Mits menitkin", sanoi Nyman, "kimpuroi nyt yls." Vaan hynteinen ei pssyt. Nyman taittoi heinnkorren ja auttoi sit. "Ahaa, joko taas korteen, el mene, sanon, putoat, ky kuin entisen ukon, joka kuuhun kiipesi. Et tottele, en knn sinua en." Hynteinen putosi taas. Vaan suurempi hiekkajyv sattuikin siihen alle ja se ponnistihe kuin ponnistihekin itse yls. Katsos, mietti pappi, olisin auttanut, vaan omin voimin psi. Se on kuin ihminen, joka putoaa, nousee, putoaa, nousee. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 46070
Author: Jotuni, Maria
Release Date: Jun 22, 2014
Format: eBook
Language: Finnish