Kalevala

Kalevala

[This electronic edition has been copied verbatim from the 28th printed edition produced by the Finnish Literature Society as posted on their web site: http://www.finlit.fi/kalevala/index.html The text is in the public domain. Lnnrot ystvineen jatkoi edelleen kansanrunojen kermist. Uutta aineistoa kertyi runsaasti. Sen pohjalta Lnnrot julkaisi Kalevalan toisen, laajemman version vuonna 1849. Eepoksessa oli nyt 50 runoa (22 000 sett) ja se oli juonenkulultaan yhtenisempi kuin vanha Kalevala. Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lhteni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirtt suoltamahan, lajivirtt laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkivt, hampahilleni hajoovat. Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini! Lhe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan yhtehen yhyttymme, kahta'alta kytymme! Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme nill raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. Lykmme ksi ktehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyvi, parahia pannaksemme, kuulla noien kultaisien, tiet mielitehtoisien, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa: noita saamia sanoja, virsi virittmi vylt vanhan Vinmisen, alta ahjon Ilmarisen, pst kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiest, Pohjan peltojen perilt, Kalevalan kankahilta. Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa; niit itini opetti vtessns vrttint, minun lasna lattialla eess polven pyriess, maitopartana pahaisna, piimsuuna pikkaraisna. Sampo ei puuttunut sanoja eik Louhi luottehia: vanheni sanoihin sampo, katoi Louhi luottehisin, virsihin Vipunen kuoli, Lemminkinen leikkilihin. Viel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia: tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemi, pst heinn hieromia, raitiolta ratkomia, paimenessa kyessni, lasna karjanlaitumilla, metisill mtthill, kultaisilla kunnahilla, mustan Muurikin jless, Kimmon kirjavan keralla. Vilu mulle virtt virkkoi, sae saatteli runoja. Virtt toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. Ne min kerlle krin, sovittelin sommelolle. Kern pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni; ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi; panin aitan parven phn vaskisehen vakkasehen. Viikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut. Venk vilusta virret, lapan laulut pakkasesta, tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nenhn, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen, aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan viritn, kerittelen pn kerlt, suorin solmun sommelolta? Niin laulan hyvnki virren, kaunihinki kalkuttelen ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta. Kun ei tuotane olutta, tarittane taarivett, laulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen tmn iltamme iloksi, pivn kuulun kunniaksi, vaiko huomenen huviksi, uuen aamun alkeheksi. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 7000
Author: Lönnrot, Elias
Release Date: Nov 1, 2004
Format: eBook
Language: Finnish