Turhaa lemmen touhua

Turhaa lemmen touhua

FERDINAND, Navarran kuningas. BIRON, | LONGAVILLE, | kuninkaan seuruetta. DUMAINE, | MERCADE, | Ranskan prinsessan seuruetta. BOYET, | DON ADRIANO DE ARMADO, espanjalainen. Sir NATHANAEL, pastori. HOLOFERNES, koulunopettaja. PLL, konstaapeli. KALLO, talonpoika. TIISA, Armadon kantapoika. Metsnvartija. Ranskan prinsessa. ROSALIINA, | MARIA, | prinsessan hovineitsyit. KATARIINA, | JAQUENETTA, talonpoikaistytt. Virkamiehi ja muita kuninkaan ja prinsessan seuralaisia. Navarra. Puisto kuninkaanlinnan edustalla. (Kuningas, Biron, Longaville ja Dumaine tulevat.) KUNINGAS. Se maine, jota elo tavoittaa, Saa vaskikirjoiss' el haudoillamme, Somentain meit kalman rumentaissa, Jos korpin-ahnaan ajan uhalla Sen kunnian voimme elmss ostaa, Mi kuolon tuiman odan tylsent Ja perinnks suo meille ijisyyden. Siis, uljaat urhot, uljait' olette, Kun sotaa kytte omaa hehkua Ja mailman koko himolaumaa vastaan Lujana pysyy viime sdksemme: Navarra tulee mailman ihmeeksi, Hovimme pikku-akatemiaksi Ja tyynen mietiskelyn tyyssijaksi. Te kolme, Longaville, Biron, Dumaine, Vannoitte kanssain el kolme vuotta Kuin koululaiset tmn ohjeen mukaan, Jonk' olen thn paperille pannut. Jo valan teitte, nyt vain nimet alle, Jott' omin ksin kunniansa kumois Se, joka tst rikkoo rahdunkaan. Yht' uljaasti nyt allekirjoittakaa, Kuin vannoitte, jott' oisi vala vakaa. LONGAVILLE. Sen teen, se kolmen vuoden vain on paasto; Jos ruumis krsiikin, niin juhlii sielu. Suur' vatsa tyhjt aivot! Herkkusuu Kyll' ihraa saa, mut ly surkastuu. DUMAINE. Lihaansa kurittaa Dumainekin tahtoo; Tn mailman raa'at himoaineet heitt Hn raa'an mailman palkkaorjille. Komeus, lempi, rikkaus nyt on mennyt, Ma viisauden mailla elelen nyt. BIRON. Voin noiden lupaukseen yhdisty Vain siin, mit olen vannonut, Siis, kolme vuotta tll opiskella. Mut tuossa mont' on muuta kovaa kohtaa; Kuin: ettei saa sill' aikaa naista nhd, Niin toivoakseni ei snniss' ole Ja symtt' olla yksi viikonpiv Ja muinakin vain kerran ruokailla, Niin toivoakseni ei snniss' ole Ja isin nukkua vain kolme tiimaa Ja pivin vhkn ei uinahtaa Min kun kiltist' aina yni nukun, Listen yhn viel puolen piv Niin toivoakseni ei snniss' ole. Kovalle ottaa t: ei nhd naista, Paastoilla, oppia eik' unta maistaa. KUNINGAS. Mut teitte valan tehd kaiken sen. BIRON. Ei, anteeks suokaa, sit' en tehnyt, en; Tll' olla lupasin vain kolme vuotta Ja teidn kanssa opiskella suotta. KUNINGAS. Sen vannoitte ja kaiken muunkin nin. BIRON. Ma vannoin "niin" ja "ei" vain pilan pin. Mut mik siit' on hyty? soisin tiet. KUNINGAS. Se tiet, mit' ei muuten saisi tiet. BIRON. Mik' arkilyltk salaan j? KUNINGAS. Niin, opin taivainen on palkka t. BIRON. No, semmoinen on opiskelu hupa, Kun tiet saa, mit' ei ois muuten lupa, Kuin esimerkiks, miss' on hyv syd, Kun symingit on kielletty tyt, Tai miss' on soma tytt verraton, Kun tytt ei lie arkilyn alaa, Tai miten vltt kiusallista valaa Lupaustaan rikkomatta, tuo jos on Opinnon hyty, niin kuin totta lie, Niin siihen, mit' ei tied, tieto vie, Ja silloin vannon: paras opin tie. KUNINGAS. Tuo opintomme tuiki turmeleisi Ja turhaan iloon ajatukset veisi. BIRON. Kaikk' ilot turhat on, mut turhin aivan Se, joka vaivan palkaks tuo vain vaivan Mies vaivoin kirjoistansa tutkaisee Totuuden valoa; sill' aikaa hlt Lumeillaan totuus nn huikaisee, Vie valon valo valon-etsijlt; Ennenkuin valon lyt pimess, On omain silmin valo menemss. Ei, suuremman se huvin silm saa, Jos silmn kauniimpaan se katsahtaa; Jos nin se huikeneekin, uuden palon Saa silmst, jok' otti silt valon. On viisaus niinkuin kirkas aurinko: Sit' ei saa julkein silmin tutkiskella; On pieni kirjatoukan tuotanto: Vain pyhkeily lainaverhoimella. Nuo thtitaivaan kummit maalliset, Jotk' ovat nimitelleet thtilit, Ei enemp' arvostaa voi valoit Kuin tavalliset arki-ihmiset. Ken paljon tiet, turhaa taakkaa kantaa; Jokainen kummi osaa nimen antaa. KUNINGAS. Kuink' oppineesti oppia hn manaa! DUMAINE. Opillaan yksin loistaa, muill' ei sanaa. LONGAVILLE. Hn ruuhkan sst, mutta viljan lanaa. BIRON. Jo joutuu kes: muna huutaa kanaa. DUMAINE. S'ei sovi thn. BIRON. Hyvin tll er. DUMAINE. Ei siin pontta. BIRON. Mut on sentn per. KUNINGAS. Biron on niinkuin kade hallan pes, Tuhota kevn esikoiset sois. BIRON. Niin, mutta miksi pyhkeilisi kes, Ennenkuin lauluun syyt linnull' ois? Ken keskoisesta lapsest' ilakoisi? Ken jouluks toivois ruusuja? Ken voisi Lumia nhd Vapun hemmuissa? Ei, joka asiall' on aikansa. Opinnot teilt' on jneet: yli katon Kuljette, vaikk' on ovi sulkematon. KUNINGAS. Hyvsti, Biron! Joudat menemn. BIRON. Ei, kuningas; tein valan ett jn. Vaikk' opittomuutt' enemmnkin lienen Nyt puoltanut, kuin puoltaa voisitte Tuot' enkeli tiedettnne te, Niin toki valani ma pit tiennen: Jn tnne kolme vuotta kitumaan. Tuon paperin ma lukeako saan? Nimeni piirrn, vaikk' ois siin mit. KUNINGAS. Nin silyt hpest; sanas pid. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 44602
Author: Shakespeare, William
Release Date: Jan 6, 2014
Format: eBook
Language: Finnish

Contributors

Translator: Cajander, Paavo Emil, 1846-1913