Elämäntarinoita syrjäkadulta

Elämäntarinoita syrjäkadulta

Unessa olen nhnyt jlleen Riemuportinkadun. Nousin tuota jyrkk, koleista katua yls, jota niin usein olen kulkenut todellisuudessakin. Mutta nyt en pyshtynyt pyhn Antoniuksen talon edustalla; vasta ylhll, kadun pss, seisahduin ja katsoin taakseni. Kulmatalon vieress oleva lyhty paloi, sill oli y; tuttu oli minulle tuo likaisenpunainen liekki, joka tomuisen, yhdelt sivulta rikkinisen lasin takaa tuskin kykeni valaisemaan puoltakaan jyrksti alenevasta kadusta. Taivas oli synkk ja thdetn, ilmanrannalla vain hohti hikisevn valkoinen viiru ja sen alapuolella kohtasi katseitani pala merta, joka nkyy tlt paikalta. Nyt vasta kiintyi huomioni siihen, ett kadulla vallitsi kuolonhiljaisuus. Kuinkahan myhist olikaan? Paloihan lyhty viel, ja sit paitsi taukosi touhu Riemuportinkadulla vasta kotvasen keskiyn jlkeen; kuuluipa lheisist kapakoista usein hlin melkein aamuun saakka. Nyt en kuullut naurua, en laulua, en mandoliininsoittoa, en edes kaivonkaan lirin. Kerran olin kuulevinani Riccardon kainalosauvan tuttuun tapaansa iskevn katukiviin ja yritin huudahtaa: "Riccardo, miss olet? Miss olet ollut kaiken tmn aikaa?" mutta en saanut nt esille kurkustani. Pyrkiessni psemn neen sammui kki vieressni oleva lyhty, ja kammo valtasi mieleni, sill ohitseni ei ollut kulkenut yvahtia eik ketn muutakaan. Kun nyt katsahdin pitkin tuota pimet katua, nin maassa hiipivn, matavan jotakin, joka minussa hertti pelkoa, jo ennenkuin oikein ksitinkn, mit se oli. Yh selvemmin aloin pimess erottaa pantterinkaltaisia olentoja, joiden hnt hitaasti heilui puolelle ja toiselle, ja vihret, hehkuvat pisteet, jotka minua lhenivt, tunsin nyt ahnaiksi, julmiksi pedonsilmiksi. Huolimatta vaarasta, johon olin joutunut, ja sen herttmst tuskasta ihmettelin sit, etten kuullut petojen ulvovan, vaikka ne aukoivat kitaansa, niin ett voin nhd niiden tervt hampaat. Silloin kajahti kime, kauhea huuto taloista, joissa thn saakka oli ollut aivan hiljaista. Sinne olivat siis hiipineet nuo pedot, joita en en nhnyt missn, ja ne olivat kyneet nukkuvien asukasten kimppuun. Akkunat ja ovet olivat kaikki tyyni suljetut, mutta kun jnnitin katsettani, nytti minusta silt kuin muurin raoista olisi virrannut verta. Ei epilemistkn, suurina, tummina pisaroina tulvi sit kivien vlitse esiin yh nopeammin ja vuolaammin, valuen muuria pitkin maahan. Nyt kuului taas rike kirkaisu, ja se hertti minut: todellisuudessa kuului kadulta huutoa, vaikkei niin kovaa ja kammottavaa, kuin milt se minusta unessa oli kuulunut. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 64951
Author: Huch, Ricarda
Release Date: Mar 28, 2021
Format: eBook
Language: Finnish

Contributors

Translator: Walldén, Hilja, 1871-1929