Hellaassa

Hellaassa

Turpea ja kostea oli maa notkossa, ja aina vliin vilahti vesiltkkkin mttiden kolossa. Kellahtava oli koivikko; alemmilta oksilta varissut, mustunut lehti peitti paikoitellen jo paksulti nuutuneen nurmikon. Samea oli ilma illan suussa. Oli se pivll paistanut, ja kirkkaastikin, mutta kolkoksi kvi, kun taivas pilveili. Kaikki harmajata, maa ja taivas, tuumi itsekseen Eljas, kun pyssy olalla asteli niityn poikki, jossa joka askeleelta maa alla notkahteli ja roiskutti vett saapasvarsille. Viemrin syrj oli tanakampi kulkea, sinne kntyi hn, sill saattoihan siell viel joku sorsakin piill pensaan juurella, vaikka johan niit sin kesn oli useita ammuttu. Eikhn tuo en jnistkn nkynyt Jalo lytvn. Jalo, Jalo, Jalo, Jalo! Eljas vihelti pitkn ja kimesti. Kotiinpin taidan painaa. Oikealle hn kntyi, vihelti taaskin pitkn, nousi aidan yli ja alkoi astella ahon rinnett. Oli siin murros muudan puolilaho, siihen istahti hetkeksi. Pilveen meni taivas, puheli Eljas itsekseen. Kirkas se olisi muutoin viel ilta ollut, ja hauskempi, kun taas viimeist kertaa kotiansa kulki Niinp niin! huomenna Helsinkiin pin. Ensi kertaa sinne outoihin oloihin ksiksi itimuori sit jo oli sureskellut hnen nin nuorena lhtn tuohon Baabeliin, kuten sanoi, jossa jo niin monta kunnon poikaa oli pilalle mennyt. Hm Ainahan niit vaaroja, varsinkin lyhille luonteille, jotka heittytyvt arvelematta virtaan. Pahempikin se henki on, joka siell kuuluu vallitsevan, mdnnyt henki. Oli sit jo koulukaupunkiin tuntunut jokunen tuulahdus tuota ajan kuolettavaa myrkky, joka uhkaa tuhota maailmasta kaiken aatteellisuuden, kaiken puhtauden, vied nuorisolta sen ihanteet ja jtt jljelle tiesi minklaisen todellisuuden, josta kerskailee. Oli sit jo siksi kuulunut, ett nki mihin se viepi: sehn se juuri turmioon viepi monta kelpo poikaa, vkisinkin se Katsos pahuus, kun koppelo tuosta juuri prhti; sinne menkn, omille teilleen! Tullevatko Iikka ja Antti Helsinkiin? Heidn kanssaan sit usein oli viime vuonna ollut puhetta, mihin suhteeseen sit pitisi asettua tuohon ajan suuntaan, mitenk siihen taisteluun olisi ryhdyttv. He olivat vakavasti pttneet sotia tuota ajan myrkky vastaan elmns lpi, ensin ylioppilaina, sitten kansalaisina. Se neuvo oli ollut opettajienkin lhtevs, noitten hyv tarkoittavien, ja sit oli poikain velvollisuus seurata. Vhnhn he, vhvkiset, saavat aikaan, mutta kun itse pysyvt puhtaina ajan tahrasta ja tekevt mink voivat, niin turhaa heidn tyns ei ole. Ei ole! Eljas hyphti pystyyn murrokseltaan. Meiss on tahtoa ja uskoa, ja miss on tarmoa ja luottamusta asian oikeuteen, siell kestvt ihanteetkin nuorisossa. Alaston todellisuus, se ei ole muuta kuin omien heikkouksiensa huono puolustus. Eljas viskasi hartioitaan halveksien. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 41780
Author: Ivalo, Santeri
Release Date: Jan 5, 2013
Format: eBook
Language: Finnish