Kaksi tolppaa; Pohjalais-Maija

Kaksi tolppaa; Pohjalais-Maija - Muistelmia Hämeestä I-II

Oletko, lukijani, kynyt V:n pitjss, tuolla Hameen ja Satakunnan rajoilla, miss lounaisen vesistn keskikehto likyttelee laineitansa? Jos tiesi sinne on sattunut, niin olet varmaan havainnut useoissa paikoin pitknlaisia niemekkeit luikertelevain laksien vlill. Kessi-paikoilla pitjst on niit oikein kosolta; nyttp vesist olevan yhten ainoana, pitkn, monimutkaisena lahtena. Jos on kesinen aika, niin net niemekkeill rehottavia vainioita suorine sarka-ojineen, ja vainiolakeuden keskell hohtaa tavallisesti siev talo, joskus punaiseksi maalattu ja valkeoilla akkunanlaudoilla varustettu. Kun suvisydnn tuuletarten vaiettua lahden like on muuttunut juhlalliseksi tyyneydeksi, niin kauniisti kuvastuu helevn vehre vainio lahden pintaan; katsellessamme pitkin yh lavenevaa vesilakeata nytt, kuin olisi Ahtola vehress juhlapuvussa. Ja mik elm ja iloinen hlin on silloin niemekkeill talojen lhistss! Parin virstankin pst, toiselta puolen jrve kuulee selvi ni, naurua, joka todistaa iloakin olevan ihmissydmmiss, laulua, joka helakkaana kaikuu illan tyyness. Ja siihen lisksi tulee karjan kellojen kilin, kumea kaiku, joka ilmoittaa jonkun hongan elvn viimeisi hetkins, koirajen haukunta ja senkin seitsemn kolinaa ja kalinaa. Elm on kaikkialla. Kummeksivan totiselta nytt tuo talon vieress vhlnnll kummulla kohouva rakennus katselevan sit elm, joka hnt ympri. Se rakennus on tuulimylly, tuollainen "harakkamylly", jonka koko "konsvrkki" ainoastaan yhden miehen voimalla kntyy sinne, mist tuuli kulloinkin sen lautaporttisiin siipiin paraiten "kosee". Kulje niemen rannikkoa edemm, kierr veneellsi lahden tyynt pintaa aina kauemmaksi, niin tapaat tuollaisia jauhinkoneita yh edelleen. Ne ovat Laasmannin eli, niinkuin hnt kansan keskuudessa nimitettiin, Laasmannin Hermannin muistopatsaita. Tosin on kiittmtn jlkimaailma jttnyt hnen hautaristitt. Tuolla kirkkomaalla suuren, puusta rakennetun ristikirkon juuressa, jossa niin paljon ly ja tuhmuutta on mullan unhotukseen mylleritty, ei ole pienintkn merkki muistuttamassa kirkkomiehelle Laasmannin nime. Mutta sittenkn ei hn ole jnyt muistotta. Kun vinha vihuri pyritt harakkamyllyn lautasiipi vihaisella vauhdilla, kun myllymies tarkastelee jauhamista ja myllynryskeen sestmn vet yksitoikkoisella nuotilla iltavirttns, niin silloin myllymies tuntee, ettei hn syysyn yksinisyydesskn ole yksin. Onhan tuo "konstvrkki" elvn olennon tapainen, se liikkuu ja tekee tytns aivan kuin henki sen konehistoa elhyttisi. Tss ei ole tuota vesi- ja hyrykoneiden yksitoikkoista konemaisuutta, joka viimeiselt tuntuu yht vsyttvlt kuin tuo monen viisaan opettama maailman elmn ijankaikkinen kiertokulku; vaan tuulimylly on vaihtelevainen, oikullinen. Se milloin harvassa tahdissa laulelee levollisesti: jaahin, jaahin, liikkuen vakavasti ja arvokkaasti kuin mik flegmaatiko (hidasluontoinen ihminen) tahansa; milloin taas se kiihtyy kiivaasen kiireesen, rtitt ja stitt kuin suututettu akka, milloin rysk ja jysk kuin uljas kolerikko (kiivasluontoinen ihminen), vaipuakseen hetken pst mietomieliseen alakuloisuuteen kuin impi, joka on jnyt vanhaksi piiaksi. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 34789
Author: Heman, Gustaf Adolf
Release Date: Dec 30, 2010
Format: eBook
Language: Finnish