Novelleja I

Novelleja I

"Mutta, Michel, milloinka sin viimeinkin suostut viettmn tyttremme kihlajaisia? Kohta on koko vuosi kulunut siit kuin paroni Alfons pyysi Beatricen ktt ja sai lupauksen hnelt sek meilt. Mutta miks'ei voi asiaa loppuun ajaa?" Nin puhui Rauhalinnan vanha kreivinna miehellens. Rauhalinnan vanhalle kreiville, aina kun he illallisen sytyns olivat istahtuneet kamiinin eteen tai kesll kuistille. Ja Rauhalinnan vanha kreivi napsautti nuuskarasiaansa ja vastasi: Ja kummallinenhan olikin Rauhalinnan vanha kreivi. Hn oli ylhist sukua ja oli nainut ylhisest suvusta, ja tuon ylhisen rakkauden pantiksi oli heille syntynyt lapsi, jo ennen mainittu Beata, niinkuin hn kasteessa nimitettiin, vaikka mamma aina sanoi lastansa kauniimmalla nimell: Beatrice. Tt lastansa kreivi rakasti suuresti; siin ei mitn kummallista. Paljon hn rakasti vanhoilla pivilln vanhaa rouvaansakin, eik siinkn mitn niin kummallista ole. Mutta kummallinen hn oli sittenkin rakkaudessaan, sill hn rakasti lastaan liian lapsellisella tavalla, niinkuin kohta saamme kuulla. Beatrice ei ollut kaunis, sill hn oli isns, ja is oli niit ihmisi, joita luodessaan luonto ei ole kyttnyt kaikista hienoimpia tykaluja. Beatrice ei ollut kaunis, mutta oli kumminkin rikkaan kreivin tytr, ja se on paha asianhaarain yhdistys. Hn oli tullut jo siihen ikn, jolloin tyttnen ei en tyydy nukkeihinsa, jolloin kultainenkin koti tuntuu ahtaalta, jolloin hn, sanalla sanoen, toivoo itsellens kumppalia ilossa ja surussa, myt- ja vastoin-kymisess. Mutta vhnp oli toivoa elonkumppalin saamisesta, sill, niinkuin sanoin, Beata ei ollut kaunis ja kumminkin ylhist sukua. Oman pitjn ja ulkopitjinkin nuoret aateliset olivat kaikki esteellisesti sivistyneit. Jokainen heist arveli itseksens tll tavalla: "Jos nyt naisin jonkun, joka ei ole kaunis, niinkuin esimerkiksi Beatan, niin mitenks kvisi? Ensimmisen iltana, kun astuisin rouvani kanssa saloniin, nostaisivat kaikki lorgnettinsa meihin pin ja sanoisivat: nuorella paronilla ei ole makua. Ja semmoista ei kunnon aatelismies voi siet." Niin he arvelivat, nuoret aateliset, sill he olivat, niinkuin min jo sanoin, esteellisesti sivistyneit miehi. Siitp syyst ja ainoastaan siit Beata neitona eli, neitona vanheni. Mutta jospa nyt neiti Beata olikin ulkomuodoltaan vhn ep-esteetillinen; jospa hnen nivuksensa olivatkin punertavia (mamma sanoi niit kultakutreiksi); jospa hnen nenns muoto ei ollutkaan mikn laina maailman kultuurikansoilta, vaan oli umpisuomalaisesti kippura; jospa hnen suunsa olikin semmoinen, ett hn harvoin uskalsi nauraa; jospa silmt olivatkin taivas tiesi mink vriset ja sit paitsi perti pienet; jospa hn kyttikin sormikkaita n:o 7 3/4; niin eik hnell ollut muita suloja, esimerkiksi sielun ja varsinkin varallisuuden? Herrainen aika! Oli kyll paljonkin! Ja niill argumenteilla kreivinna koettikin kaikin mokomin saada aatelisnuorukaisten esteetillisi perusteita kumotuiksi, jos ei muuta, niin ainakin hnen tyttrens, tuon kultakutrisen Beatricen, suhteen. Kreivinnalla, niinkuin tysikasvuisten neitosten mammoilla aina, oli net hartaimpana toivona, saada hypitt polvillansa pieni enkeleit heidn lapsensa lapsen haamussa. Ja tuossa todistustavassaan kyttihe kreivinna hyvin hienosti. Kun oli vieraita heill, ja puhe kntyi joskus soittoon, silloin kreivinna huokasi: ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 20621
Author: Suomalainen, Samuli
Release Date: Feb 19, 2007
Format: eBook
Language: Finnish