Runot

Runot

"Aatteet jalot, ylevt" monta julistajaa moukkaa hellin ksin hoivaa, kantaa pyhin juhlapythn, hurskaan sielunrauhan antaa. Ei ne jalkaa kiveen loukkaa tiell karun elmn, joita siivet kerket ylle synninalhon kurjan nostaa tielt katseen nurjan krsivisen syntisen. Aate-kaavaan kahliten symen herkn vaatimukset eess elon kurjuuden kiinni ly ne tunnon ukset, ettei horjua vaan voi ryhti varma, jonka soi usko, luoma isien. Estyy katse tutkivainen omaan sieluun painumasta: siin palkka parhaanlainen unen rakkaan antavasta hartaast' aate-kieunnasta. Kevtaamuna harhaan lpi lehtojen nuorten. Ilo, autuus asuu taas rinteill vuorten ja helmassa laakson. Kukat toisillensa ne lempein kuiskii, sydnaartehensa nyt lintuset suovat iloks' armastensa. Taas koivujen lehdet niin nuorina vikkyy, vre lemmen jo niiden suonissa likkyy. Sydn rauhatonna ma yksin harhaan. Vie turha kaiho kevtaikani parhaan. Pois itseni antaa oli mulla kaipuu; kuin meren helmaan puron aaltonen vaipuu, niin sulaa tahtoi sydn rakkauteensa, eik' enn muistaa miten kaipaukseensa monet tuhlasi vuodet. Kuva kaivatun taaskin kevttuoreena hilyy kuin virvojen leikki. Se lhteiss pilyy, taa koivujen lehvin se neti lymyy, valonlikkeest pivn se vastaani hymyy, sen karkelo-kutsun ja laulun kuulen ma kuiskeessa koivun ja hulmeessa tuulen. Nin eespin kypi yh mrtn retki. Pian rientnyt taaskin on pois kevthetki. Kukkastuoksu, linnunlaulu, sini taivahan, aamunkaste hopeainen nurmen kukkivan, hymy neitoshuulten, sihke silmin lempein, riemu aaltoin leikkivin soittaessa tuulten: taivas suopi lohtuaan kulkijalle korpimaan, toivon jttmlle. Valonsde pienoisin saapi arvon kallihin, kun se unhotusta tuo, sovituksen-toivon suo yhn nntyvlle. Kukkastuoksu, linnunlaulu, hymy neitosen armolahjat taivahiset lohduks' sydmen ken vaan talven yli jaksoi symen kaipuun silyttin, sille murheen, vaivan maksoi suvi armorikas nin. ......Buy Now (To Read More)

Product details

Ebook Number: 41449
Author: Siljo, Juhani
Release Date: Nov 23, 2012
Format: eBook
Language: Finnish